Julkisessa keskustelussa on ollut valloillaan kummallinen negistely liittyen kaupunkimme kasvuun. Yksi julistaa kasvun olevan holtitonta ja toisen mielestä tänne rakennetaan liikaa liian pieniä koppeja. Kolmas laskee, etteivät tänne muuttaneet uudet asukkaat ole nostaneet tarpeeksi verotulojamme, josta intoutuneena neljäs pohtii miten saisimme tänne parempia veronmaksajia. Väkevää on myös kuntaveron korottamisen vastustaminen antamalla ymmärtää, että palveluista riittää vielä leikattavaa.
Olen seurannut tätä keskustelua hämmentyneenä. Tarjoan nyt virkistävän vihreän ja tosiasioihin perustuvan näkökulman viiteen polttavaan kysymykseen:
1. Kasvaako Järvenpää hallitsemattomasti?
2. Onko Järvenpäässä liikaa pieniä asuntoja?
3. Onko Järvenpään pakko kasvaa?
4. Pitääkö meidän houkutella parempia veronmaksajia?
5. Ovatko palveluista leikkaaminen ja investoinneista tinkiminen vaihtoehto veronkorotukselle?
Tästä lähtee:
1. Järvenpää ei kasva hallitsemattomasti
Järvenpään kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan joulukuussa 2022 strategiamme päämittarit. Lähes viittäkymmentä mittaria oli hierottu yhteistyössä pitkin syksyä. Kuitenkin yhdestä, väestönkasvu vuoteen 2030 asti, päädyttiin äänestämään.
Pohjaesityksenä oli, että keskimääräinen kasvuprosentti on 1,8% vuodessa. Tämä ei sopinut yhdeksälle valtuutetulle. He kannattivat 1 – 1,5% välille asettuvaa vaihtoehtoa. Enemmistön kanta voitti. Suuremmalle kasvuprosentille oli kuntataloudelliset ja kaupungin elinvoimaan liittyvät vahvat perusteet.
Pyysin kaupunkimme kasvuprosentit kuluneelta valtuustokaudelta sekä ennusteet seuraaville vuosille. Tässä dataa: 2022 +0.89%, 2023 +1,88% (tässä ukrainalaisia n. puolet), 2024 +0,81%. Tälle vuodelle odotetaan +0,06% kasvua, mutta todennäköistä on se, että asukasmäärän kasvu kääntyy negatiiviseksi. Näin on ollut vain kerran kaupunkimme historiassa, vuonna 2010. Ensi vuoden kasvuksi ennustetaan +0.92%.
Äkkiseltäänkin jokainen voi nähdä, että strateginen kasvutavoitteemme on kaukana toteutumisestaan. Silti jostain syystä ilmoilla on tämä itku ja poru kaupunkimme hallitsemattomasta kasvusta. Se on ihan höpöhöpö juttu.
Keskeisenä syynä kasvun tyssähdykseen on ollut rakentamisen sakkaaminen (muuallakin kuin vain Järvenpäässä). Tässä on viime vuosina ollut kriisiä kriisin perään. Muistatteko? Korona, Ukrainan sota, inflaatio, korkojen ja energian hinnan nousu muutaman mainitakseni. Olemme eläneet suhdanneherkkiä aikoja.
Sen sijaan tulevien vuosien vaisut kasvunäkymät liittyvät saamani tiedon mukaan tonttipulaan. Maata ja kysyntää kuulemma olisi, mutta kaavoja ei. Tämä kuulostaa minun korviini aidolta ongelmalta kuvitteellisen hallitsemattoman kasvun sijaan.
2. Järvenpäähän tarvitaan myös pieniä asuntoja
Tiedättekö tai arvaatteko kuinka suuri osa järvenpääläisistä asuntokunnista on yhden hengen talouksia? Vastaus on 45,5%. Siis lähes puolet. Asuntokuntien määrä kasvaa ja koko pienenee koko Suomessa. Tämä johtuu ikääntyneiden määrän voimakkaasta kasvusta, mutta myös kulttuurin muutoksesta. Moni on valmis tinkimään neliöistä, kunhan sijainti on hyvä ja hinta asettuu järkevälle tasolle.
Kaupungin tulee säädellä asuntorakentamista, mutta viisaasti. Tavoitteena on oltava monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntotarjonta elämän eri vaiheisiin. Valtuustoon on vielä tänä keväänä tulossa päätettäväksi hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelma, jonka yhteydessä päätetään myös asuntorakentamisen sääntelystä. Asuntoihin kaivataan mm. etätöiden tekemisestä johtuen jonkin verran aiempaa enemmän tilaa. Kerros- ja luhtitalojen keskikokoa esitetäänkin kasvatettavaksi.
Sääntely on herkkää hommaa. Jos asuntojen keskikokovaatimus säädetään liian suureksi, se nostaa asumisen hintaa. Joku saattaa nähdä euron kuvat silmissään tänne muuttavan sitten niitä kovasti kaivattuja “parempia veronmaksajia”, mutta logiikka ei toimi ihan niin. Todennäköisempää on, että kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, niin kysyjä ostaa kotinsa muualta. Pahimmillaan voi käydä niinkin, ettei asuntorakennushankkeet nytkähdä käyntiin ollenkaan ja kipeästi kaivatut uudet asunnot ja asukkaat jäävät tulematta.
Jokseenkin hassua on, että vahvempaa asuntorakentamisen sääntelyä peräänkuuluttavat tahot, jotka noin muuten vannovat vapaan markkinatalouden nimeen. Kiinnostavaa olisi myös kuulla, mihin väitteet liiallisesta yksiöiden määristä perustuvat, sillä vapaina olevien vuokra- tai omistusasuntojen määrää arvioimalla näin ei ainakaan voi sanoa. Ja jos pienille asunnoille ei olisi ollut kysyntää, ei niitä olisi koskaan rakennettukaan.
3. Kestävä kasvu on Järvenpään menestyksen edellytys
Järvenpään kasvu liittyy koko Suomea (ja maailmaa) koskettavaan kaupungistumisilmiöön. Ihmisiä muuttaa yhä enemmissä määrin kaupunkeihin. Suomessa kaupungistuminen on voimakkainta Helsingin, Tampereen ja Oulun seuduilla. Järvenpää on osa Helsingin metropolialuetta. Olemme solmineet muiden alueen kuntien kanssa niin sanotun MAL-sopimuksen, jossa linjataan maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Tavoitteena on edistää kestävää yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää alueella. Uskon, että tarvitsemme HSL-jäsenyyttä kestävän kasvun syntymiseksi.
Alueellisen asuntotuotannon velvoittavuuden näkökulman lisäksi Järvenpään kasvu on eritoten kaupunkimme elinvoima- ja talouskysymys pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Jos emme kasvata väkimääräämme, palvelumme ja taloutemme ovat vaarassa. Jos asuntoja ei rakenneta lisää, nostaa se asumisen hintaa. Ennen pitkää pieni- ja keskituloisten olisi vaikeaa, ellei mahdotonta asua täällä. Sellainen kehityskulku, jossa eri tuloluokan ihmiset muodostavat omia kaupunginosiaan tai jopa kuntiaan, on monella tavalla haitallista yhteiskunnalle.
Järvenpää on pinta-alaltaan pieni kaupunki. Emme voi kasvaa loputtomiin, mutta vielä ei raja ole tullut vastaan. Tarvittava kasvu tulee hakea kestävästi ja määrätietoisesti. Merkittävät lähiluontokohteet on suojeltava, kaupunkiluontoa on vaalittava ja olemassa olevaa kaupunkirakennetta tiivistettävä, jotta yhtenäisiä luontoalueita säästetään toisaalla. Jos emme tiivistä olemassa olevia alueita, joudumme rakentamaan koskemattomille alueille. Tämä tuhoaa luontoa, hukkaa resursseja ja on kalliimpaa.
Kasvavassa kaupungissa on myös tärkeää huolehtia sosiaalisesta kestävyydestä. Asuinalueita ja kouluja ei saa päästä eriytymään. Riittävä palvelutuotanto ja investointien oikea-aikainen toteuttaminen vaativat poliittista pelisilmää.
4. Asukkaan veronmaksukyky vaihtelee elämäntilanteen mukaan
Järvenpää on aina ollut junan tuomien kaupunki. Täällä asuu paljasjalkaisia järvenpääläisiä vain noin 25% asukkaista. Järvenpäähän tulee olla tervetulleita aivan kaikenlaiset ihmiset tulotasosta ja veronmaksukyvystä huolimatta. Vaikka kuntatalouden raadollisesta näkökulmasta on totta, että verotuloja tarvitaan, jotta palvelut pyörii, niin silti hyvien veronmaksajien perään ääneen haikailu on minusta kiusallista.
Veronmaksukyky ei nimittäin ole mikään pysyvä ominaisuus, vaan se vaihtelee ihmisen elämäntilanteen mukaan. Ennen sote-uudistusta kunnan suurin kuluerä olivat ikääntyneet heihin kohdistuneista sote-kuluista johtuen. Nyt hyvinvointialueiden myötä tilanne on muuttunut ja kunnan suurin kuluerä ovatkin lapset ja nuoret. Siinä missä alaikäiset maksavat Järvenpäälle vuodessa n. 22 miljoonaa, työikäiset tuovat saman verran rahaa kassaan. Yli 65-vuottakin täyttäneet jättävät kaupungin kirstuun muutaman miljoonan. Tarkan markan kuntapäättäjä voisi taloudellisesta näkökulmasta perustellusti vastustaa lasten muuttamista kaupunkiimme. Järjetön ajatus. Kuntalaisen kustannuksen näkökulmasta Järvenpäähän kannattaisi houkutella vain yli 30-vuotiaita asukkaita. Järjetön ajatus sekin.
Pitkälle ajatellen meidän kannattaa olla paras mahdollinen paikka lapsille ja juurruttaa heidät Järvenpäähän. Niin, että he tulevaisuuden veronmaksajina haluavat asua täällä. Huolehditaan siis laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta ja monipuolisista harrastusmahdollisuuksista. Rakennetaan viihtyisää ja tapahtumien täyteistä kaupunkia, josta ei halua lähteä ja jonne haluaa palata. Kaupunkia, jossa luonto on lähellä ja voi hyvin.
Tämän vuoden alusta työllisyys- ja elinkeinopalvelut siirtyivät kuntien vastuulle. Tämä on meille aito mahdollisuus työllisyyskysymyksissä. Miten järjestämme palvelut parhaalla mahdollisella tavalla niin, että työtä etsivät tunnistavat ja täydentävät osaamistaan ja löytävät toisensa alueemme yritysten kanssa?
Myös hyvillä kotoutumispalveluilla sekä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistoimilla voidaan edesauttaa kaupungin verotulojen nousua.
5. Palveluista on saksittu koko 2020-luku, siksi myös veronkorotuksen tulee olla talouden sopeuttamiskeino
Nyt vaalien alla monet ehdokkaat ja useampi puoluekin ovat kilvan julistaneet, ettei seuraavalla valtuustokaudella nosteta veroja. Kuulostaa jämptiltä ja mukava sellaista olisi itsekin järvenpääläisille luvata. Mutta kun en pysty tietäen taloudellisen todellisuutemme. Jos olisin kaupungilla töissä (ja olenkin), en äänestäisi yhtäkään puoluetta, joka perustaa Järvenpään taloudenhoidon sille, ettei veroja koroteta missään tilanteessa.
Luonnollisesti, viimeiseen asti pyrin veronkorotuksia välttämään. Varsinkin jos niille on olemassa järkevä, pitkällä tähtäimellä kokonaistaloudellisesti (ja ekologisestikin) kestävä vaihtoehto. Mutta kun olemme jo säästäneet käytännössä koko 2020-luvun tehden toinen toistaan vaikeampia päätöksiä, ja vetäneet investointien osalta hätäjarrua, niin mitä seuraavaksi? Listalla on vielä sopeutustoimia, joita ei olla saatu vietyä läpi ja opetuksen ja kasvatuksen palvelualueella vaanii noin viiden miljoonan kohdentamaton potti karsittavaksi.
Mistä sekin kuvitellaan revittävän, kun esimerkiksi ohjaajaresurssia on vähennetty merkittävästi, ryhmäkokoja kasvatettu, tuntikehystä leikattu, sijaisten käyttöä tiukennettu, materiaaleista tingitty ja JYK-hankettakin kuohittu. Opetus ja kasvatus on suurin palvelualueemme ja tuotamme jo nyt kyseiset palvelut valtakunnallisestikin vertailtuna todella kilpailukykyiseen hintaan. En tiedä kannattaako siitä olla erityisen ylpeä. En minä ainakaan osaa olla.
Sote-uudistus muutti kuntatalouden periaatteet. Verotulot alenivat alle puoleen aiemmasta ja valtionosuuksiakin kiristettiin. Erityisen huonosti valtionosuusarpajaisissa kävi Järvenpäälle. Toivoa sopii, että valmisteilla oleva valtionosuusuudistus tuo Järvenpäälle hyviä uutisia vuodesta 2027 eteenpäin.
Talouden sopeuttamiseksi tarvitsemme kaikkia keinoja: menojen hillitsemistä ja tulojen kasvattamista. Investointien ajoituksessa tulee olla tarkkana, jotta velkamäärä pysyy hallittavana. Kestävä kasvu vaatii kuitenkin panostuksensa. Yhteisöverotuloissa meillä olisi kasvattamisen varaa, se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, jos edes yhdessä valtuustokaudessa. Toivo elää siis yhä suotuisammin kehittyvissä kuntaverotuloissa. Taloussuunnittelua ei kuitenkaan voi rakentaa toiveajattelun varaan, mutta ei myöskään palvelujemme romuttamisen varaan.
Tässä nämä näkökulmani. Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti. Mitä ajatuksia sinulle näistä herää? Ja korjaa toki, jos minulla on lipsahtanut jokin asia- ja/tai ajatusvirhe tekstiini.
-Tiia
