Tunnetko Ateneumin rakastetuimman maalauksen, Hugo Simbergin vuonna 1903 maalaaman Haavoittuneen enkelin? Teoksessa kaksi poikaa kantaa puisilla paareilla kumarassa istuvaa enkelityttöä, jolla on side otsallaan. Maalaus saa monet pysähtymään eteensä pitkäksi aikaa.
Teos on tehnyt minuunkin poikkeuksellisen vaikutuksen. Hakeudun sen äärelle yhä uudestaan. Pelkästään teoksen ajatteleminenkin saa minut liikuttumaan.
Minä näen maalauksessa luottamuksensa aikuisiin menettäneet lapset. Jotain peruuttamatonta on tapahtunut. Lapset huolehtivat toisistaan ja varjelevat pyhää. Toinen enkeliä kantavista pojista katsoo minua ja kysyy: ”Miksi annoitte tämän tapahtua? Miksi ette suojelleet meitä? Mikä teitä vaivaa?”
Yhteiskuntana emme ole onnistuneet huolehtimaan kaikista lapsistamme ja nuoristamme hyväksyttävällä tavalla. Vaikka iso osa lapsistamme ja nuoristamme voi hyvin, on kuilu heikommin ja paremmin voivien välillä syventynyt. Sosioekonomisen aseman merkitys koulutustasolle ja hyvinvoinnille, sekä huono-osaisuuden ylisukupolvisuus voidaan osoittaa tilastoista. Teemmekö riittävästi ja oikeita asioita mahdollisuuksien tasa-arvon nostamiseksi sekä syrjäytymisen välttämiseksi?
Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten määrä on jatkanut kasvuaan 1990-luvulta lähtien. Lastensuojeluun käytettävä raha on miljardiluokkaa, mutta esimerkiksi suurin menoerä, sijaishuolto, ei ole riittävästi onnistunut tehtävässään. Sijaishuollosta itsenäistyneillä nuorilla on mm. muuta väestöä suurempi riski kuolla nuorena, jäädä peruskoulutuksen varaan, tarve toimeentulotuelle ja psykiatriselle sairaanhoidolle.
Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten ahdistuneisuus on kasvanut ja HUSinkin mukaan lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kysyntä on lisääntynyt. Toisaalta ei ihme. Viime vuosien maailmanmeno on koetellut itse kunkin psyykkistä kestävyyttä. Lasten ja nuorten kohdalla lisämausteensa antavat vielä some sekä koulu.
Niin, koulu. Tämä on minusta erityisen traagista. Koulun tulisi ahdistavuuden sijaan rakentaa uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin sekä tarjota turvallisen yhteisön, johon kuulua. Myös jatkuvasti heikentyneet Pisa-tulokset sekä opettajien rekrytointihaasteet pakottavat meidät pohtimaan vakavasti peruskoulumme onnistumista ja tarvittavia korjausliikkeitä.
Eduskuntavaalit käydään puolentoista kuukauden päästä. Näyttää siltä, että näistä on tulossa talousvaalit. Keskusteluissa korostuvat velkaantumisen taittaminen, julkisesta sektorista leikkaaminen ja työllisyyden nosto. On muistettava, että inhimillinen pääoma on merkittävä talouskasvun tekijä.
Sen lisäksi, että lasten ja nuorten hyvinvointi on moraalinen kysymys, on se myös talouskysymys. Lapset ja nuoret ovat arvokkaimpia päämääriä itsessään, mutta myös tulevaisuutemme osaamispääoma, työvoima ja tekemiemme kauaskantoisten päätösten laskujen maksajat.
Ajattelen Haavoittunutta enkeliä ja kysymykseni näissä vaaleissa kuuluukin: Rakennammeko sellaista Suomea, jossa lapsemme ja nuoremme voivat paremmin, oppivat tarvittavia tietoja sekä taitoja ja saavat luottaa tulevaan sekä meihin aikuisiin?
Kirjoittaja on järvenpääläinen erityisope, alue- ja kaupunginvaltuutettu, aluehallituksen jäsen sekä eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
