Viime aikoina mielessäni on yltynyt pohdiskelu siitä, toteutammeko Järvenpäässä kaupunkistrategiaa vai kaupunkitragediaa. Haluammeko olla yhä metropolialueen pohjoinen keskus vai ajaudummeko metropolialueen pohjoiseksi takapajulaksi?
Järvenpäällä on strategia. Ja loistava strategia onkin. Sitä ovat rakentaneet niin luottamushenkilöt, työntekijät kuin asukkaatkin. Se on myös tuore. Hyväksyimme sen valtuustossa vuosi sitten kesäkuussa. Lopputulosta kiiteltiin erinomaiseksi yli puoluerajojen. Ilmassa oli innostusta. Strategia oli inhimillinen ja erottuva.
Järvenpäästrategiassa asukas on keskiössä. Kaupungin todelliseksi vetovoimaksi tunnistettiin asukkaiden elämänlaatua nostavat tekijät. Halusimme yhdessä tavoitella kaupunkia, joka auttaa asukkaitaan ajoissa, tarjoaa heille vireää kaupunkielämää sekä kasvaa kestävästi ja hallitusti.
Pelkään, että Järvenpäätä uhkaa tragedia. Tragedia, eli murhenäytelmä on näytelmäkirjallisuuden muoto, jossa henkilöt kohtaavat murheellisen kohtalon. Kaupunkikontekstissa tragedia on sitä, että päätös kerrallaan suistamme itseämme kauemmaksi strategiastamme.
Ilmassa on jatkuvaa jupinaa kaupunkimme kasvutavoitteita vastaan. Viimeisimpänä vetona enemmistö valtuutetuista päätti tasapainottaa talouttamme karsimalla seuraavalta neljältä vuodelta 40 miljoonaa investoinneista, joita oli virkatyönä jo karsittu. Maltillinen veronkorotus torpattiin turhana ja jopa haitallisena. Aiemmin päätettyjen kolmen miljoonan toimintamenojen supistamisen lisäksi junailtiin vielä 200 000€ lisäleikkausta vuodesta 2025 lähtien. Ilotulituskin on peruttu. Hyvästi vireä kaupunkielämä. Tervetuloa kireä talouselämä.
Tarjolla oli myös lempeämpi ja nähdäkseni vastuullisempi tasapainotuksen tapa. Maltillinen veronkorotus, jo sovitut säästöt sekä jatkuva investointien ajoituksen ja toteutuksen arviointi.
Hätäjarrutus investointeihin herättää nyt huolta tuhansissa järvenpääläisissä liittyen odotettuihin kouluinvestointeihin. Jos päädymme karsimaan uusien asuinaluiden infran rakentamisesta, mikä viesti se on ulospäin? Ei tartte tänne rakentaa. Palvelualueilla etsitään säästöjä. Mistä auttajat ajoissa auttamaan?
Talousarviosta päättämisen jälkeen saimme vielä uhkaavia uutisia valtiolta. Valtionosuutemme saattavat pienentyä entisestään. Kun veronkorotusta ei tehty, millä kompensoimme nämä menetykset?
Ja vielä HSL:n liittymisestä. Ennustan voimakkaita näkemyksiä puolesta ja vastaan. Liittymisen hintalappu ja palvelutaso on tietenkin huomioitava, mutta yhtä lailla tulee analysoida liittymisen tai liittymättömyyden muita vaikutuksia. Voiko metropolialueen pohjoinen keskus olla houkutteleva paikka elää ja olla irti muusta HSL-seudusta? Voiko kuulumattomuus HSL:n estää jonkin merkittävän yrityksen sijoittumisen kaupunkiimme?
Itse uskon yhä strategiaamme. Mutta uskooko enemmistö valtuutetuista? Vaikka kaikella on hinta, kaikki arvokas ei määrity suoran taloudellisen hyödyn kautta.
Kirjoittaja on järvenpääläinen erityisope, alue- ja kaupunginvaltuutettu (vihr.) sekä kirkkovaltuutettu.
