Kiskantädistä toimariksi

🙌🏻 Näin naistenpäivän kunniaksi on ehkä vielä aavistuksen verran juhlallisempaa saada ilmoittaa, että siirryin yrityksemme Ohoi Creativen toimitusjohtajaksi hiljattain. Otin tehtävän vastaan innostunein, vastuuntuntoisin sekä kehittävin mielin. Tämän porukan kanssa on mahtava kehittää yritystämme ja kehittyä itsekin.

Markkinointiviestintä on kiehtovaa ja merkityksellistä. Sen parissa pääsee valjastamaan oman luovuutensa muiden menestystekijäksi. Autamme niin yrityksiä, yksityishenkilöitä, järjestöjä kuin julkisia toimijoitakin onnistumaan pyrkimyksissään markkinointiviestinnän keinoin. Isossa kuvassa markkinointiviestintä ja erityisesti mainonta rakentavat kulttuuriamme, luovat ilmiöitä ja jopa kasvattavat lapsiamme.

Kaltaisemme kehittyvän ja kasvuhakuisen markkinointiviestintäpaveluita tarjoavan yrityksen johtaminen on erittäin mielenkiintoinen tehtävä, jossa on omat erityispiirteensä. Keskeisiä mielessäni juuri nyt pyöriviä kysymyksiä ovat sellaiset kuin:

‣ Miten selkeästi näemme ympärillemme ja miten syvennämme ymmärrystämme jatkuvasti muuttuvasta toimintaympäristöstämme?
‣ Miten tunnistamme hyvin eri aloilta tulevien asiakkaidemme sekä heidän asiakkaiden tarpeet ja vastaamme niihin yli odotustenkin?
‣ Kuinka vaalimme luovuuttamme ja ruokimme sitä toisissamme?
‣ Miten toimimme parhaalla mahdollisella tavalla tiiminä?
‣ Mitä osaamme, mitä emme osaa? Mitä osaamista tarvitsemme? Mitä osaamista hankimme itsellemme, mitä muualta?
‣ Miten varmistamme, että tästä kaikesta rakentuu kannattavaa liiketoimintaa?

(Itseasiassa etsin itselleni mentoria, tositarkoituksella. Jos sulla on vinkata joku hyvä tyyppi, jolla olisi tämän alan ymmärrystä niin ilmianna hänet minulle ja/tai minut hänelle.)

🥋 Millainen on ollut urapolkuni tähän asti? Miten kiskantädistä tuli yrittäjä ja toimitusjohtaja?

Muistatteko kun Karate Kid I:ssä Daniel haluaa, että mr Miyagi opettaisi hänelle karatea, mutta hän päätyykin vahaamaan autoa, hiomaan lattioita ja maalamaan aitaa? Tämä alkaa ennen pitkää turhauttamaan nuorta karatekaa, ennen kuin hän ymmärtää puuhaillessaan harjoitelleensa myös karateliikkeitä.

Wax on. Wax off.

Alan olla elämäni ja työurani kanssa siinä pisteessä, että näen aiemmin ehkä vähän haahuilultakin maistuneiden vaiheideni merkityksen nykytilanteeseen kasvamiselleni. Elämäni palaset alkavat siis muodostumaan yhtenäiseksi palapeliksi. Yritän seuraavaksi lyhyesti hahmottaa keskeisiltä osin sitä, miten mennyt työelämäni ja opintoni ovat valmistaneet minua nykyiseen työhöni. Markkinointiviestinnän parissa olen työskennellyt pian kolme vuotta.

🥙🍻 Ravintola-ala kasvatti minusta asiakaspalvelun ammattilaisen ja opetti tehokkaaksi. Baariyrittäjyys valotti yrittäjyyden kokonaisvaltaisuutta ja kerrytti korvaamatonta sosiaalista pääomaa.

👩🏻‍🏫 Vuosien työskentelyni opettajana muovasi minusta sitkeän, haastavienkin vuorovaikutustilanteiden ratkojan. Erityisluokanopettajana opin soveltamaan, toimimaan verkostoissa ja tunnistamaan asioista olennaisen. Pedagogisesta otteesta sekä opettajantyön harjaannuttamista projektinjohtotaidoista on iloa myös tässä työssä.

🌱 Toimintani Vihreissä sekä paikallispolitiikassa ovat opettaneet valtavasti mm. organisaatioista, viestinnästä, kampanjoinnista sekä yhteistyöstä. Poliittinen toiminta on näköalapaikka yhteiskunnan toiminnan ymmärtämiseen ja se on myös kehittänyt sekä strategista ajatteluani, että neuvottelutaitojani.

🙏🏻 Teologian opinnot ja sosiaalipsykologian sivuaineopinnot ovat olleet laajasti sivistävät opinnot, jotka ovat monipuolisesti sovellettavissa työelämässä. Opintoni ovat laajentaneet ymmärrystäni ihmisistä, uskonnoista, kulttuureista sekä maailmasta ja opettaneet minua tavoittelemaan käsitteellistä tarkkuutta asioissa. Enpä olisi opiskelujeni aluksi arvannut minne tieni vie, vaikka selkeä merkki näin jälkikäteen nähden minulle asiasta jo silloin annettiinkin.

Tyypilliseen tapaani ilmoittauduin mukaan vuosikurssimme opiskelijahaalarien rahoittamisponnistukseen. Pohdimme sponsoreita haalareillemme, jotta haalarien hinta per opiskelija saataisiin mahdollisimman pieneksi. Olin toiminut KONE-yhtiön työntekijöiden lapsille suunnatuilla kansainvälisisllä kesäleireillä ohjaajana parina kesänä. Mulle tuli mieleen, että ehkä ko. firma voisi sponssata haalareitamme. Kaivoin jostain silloisen markkinointipampun numeron ja soitin:

“Tiia Pyykkö tässä Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksestä terve. Kuule, etsimme sponsoreita opiskelijahaalareillemme ja myymme niihin edullisempien peruspaikkojen lisäksi myös värillisiä paraatipaikkoja. Ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa ja minulla olisi teille slogankin valmiina.”

Puhelimen toisessa päässä kuului utelias miesääni:

“Noh, anna tulla”

Ja minähän annoin:

“KONE – Turvallisesti yläkertaan”

Puhelimen toisessa päässä kuului naurunremakka.

👌🏻 Tehtiin kaupat. Myin värillisen logopaikan sloganillani höystettynä haalareidemme rintaan, näyttävimmälle mahdolliselle paikalle.

Sen pituinen se. Tähän asti. Nähtäväksi jää, miten tämä urasaaga tulee jatkumaan 🙂

Iloista naistenpäivää kaikenkarvaiset naiset ja naisten ystävät ❤️

📸: Superlahjakas Niko Vastamäki 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *